Vähän ikävä kesää

Tänään oli sateinen ja harmaa päivä, mutta onneksi on kesämuistoja. Vietimme ensimmäisen kokonaisen kesän uudessa kotisaaressamme. Kesä täällä hipoo täydellisyyttä ihan todistettavastikin: tuleehan tänne tuhansia turisteja vuosittain nauttimaan kesästä ja merellisesti ympäristöstä.

Minun kesäni oli keskivartalopallon kasvatusta ja odottamisen päättymisen odotusta. Onneksi osasin myös nauttia ja vietimme ihanan kesän, viimeistä kertaa nelihenkisenä perheenä.

En ole kuvabloggaaja, mutta nämä kuvat luovat tuhansia sanojani paremmin tunnelmia kesästämme. Ajoimme paljon volkkarilla, varpaiden väleissä oli hiekkaa, maailma ympärillämme oli täynnä vihreän erilaisia sävyjä, olimme jäätelöauton kanta-asiakkaita ja parvekkeemme sai tunnelmavalaistuksen ja kolmen euron diy-sisustuksen.

Uusi kesä, tule jo!