Vähän ikävä kesää

Tänään oli sateinen ja harmaa päivä, mutta onneksi on kesämuistoja. Vietimme ensimmäisen kokonaisen kesän uudessa kotisaaressamme. Kesä täällä hipoo täydellisyyttä ihan todistettavastikin: tuleehan tänne tuhansia turisteja vuosittain nauttimaan kesästä ja merellisesti ympäristöstä.

Minun kesäni oli keskivartalopallon kasvatusta ja odottamisen päättymisen odotusta. Onneksi osasin myös nauttia ja vietimme ihanan kesän, viimeistä kertaa nelihenkisenä perheenä.

En ole kuvabloggaaja, mutta nämä kuvat luovat tuhansia sanojani paremmin tunnelmia kesästämme. Ajoimme paljon volkkarilla, varpaiden väleissä oli hiekkaa, maailma ympärillämme oli täynnä vihreän erilaisia sävyjä, olimme jäätelöauton kanta-asiakkaita ja parvekkeemme sai tunnelmavalaistuksen ja kolmen euron diy-sisustuksen.

Uusi kesä, tule jo!

Aika ihana Limobasics

Pidän lasten vaatekaappien täyttämisestä ja päivittämisestä. Jos mieheltäni kysytään, niin pidän tästä harrastuksesta välillä vähän liikaakin (lastenvaatekauppojen postipaketteja on viime viikkoina tipahdellut melko säännöllisesti). Lastemme vaatteet ovat monesti löytöjä facebook- ja live-kirpputoreilta, mutta välillä tulee shoppailtua myös uusia vaatteita lapsille.

Tykkään todella paljon Mini Rodinin, Bobo Chosesin, Mainion ja muiden hittimerkkien vaatteista. Periaatteenani on kuitenkin, että maksan vain laadusta. Kalliit ja laatupettymyksen aiheuttavat vaatteet jäävät minulta ostamatta, mutta hyvälaatuisiksi toteamiini merkkeihin uskallan käyttää rahaa enemmänkin. Jos pankkitilini olisi muhkeampi, panostaisin lastenvaatteissa(kin) ehdottomasti niiden brändien vaatteisiin, joiden toiminta on vastuullista ja vaatetusalan yleisiä toimintatapoja eettisempää.

Laatu ei ole aina kallista. Tämän olen todennut pikamuotiketjujen lastenvaatteita pyykätessä, sillä monet muutaman euron vauvan pöksyt (jotka ovat vielä kaiken lisäksi tulleet meille kirpputorin kautta) pysyvät hyvinä pesusta toiseen. Laadukkaita, mutta sopivan hintaisia vaatteita valmistaa myös vauvanvaatesuosikkini Limobasics.

Ensimmäinen LimoB:n body tuli meille ystäväni antamassa lahjapaketissa esikoiseni vauva-aikana. Ihastuin bodyn kapeaan ja istuvaan malliin ja materiaalin laadukkuuteen. Muutamia vuosia sitten Limobasics:ia myi Punavuoren peikko ja muistaakseni ystäväni oli käynyt shoppailemassa juuri siellä.

Keskimmäiseni syntyi keskosena ja hukkui 50-senttisiin vauvanvaatteisiin. Limobasics osoittautui ratkaisuksi vaatepulmaan, sillä firma valmistaa vaatteita myös keskoskokoisina. Shoppailin alle kaksikiloiselle suloisia ja tyylikkäitä bodyja mustana ja harmaana. Juuri nuo bodyt olivat suosikkejani keskimmäiseni vauva-ajan vaatekaapissa.

 Päätin lähes heti viimeisimmän positiivisen raskaustestin jälkeen, että kuopus pukeutuu Limobasics:iin. Aluksi ajatukseni oli tuhlata koko äitiysavustusraha firman vaatteisiin, mutta kirpputorilöydöt kasvattivat vauvanvaatevalikoimaa niin mukavasti, että tilasin kuopukselle lopulta muutamia juttuja Limobasics:ilta. En tiedä onko Suomessa tällä hetkellä merkin jälleenmyyjiä ja oman maantieteellisen sijaintini takia nettishoppailu oli minulle helpoin vaihtoehto.

Limobasics:in nettikauppa on tosi selkeä ja paketti saapui postikonttoriimme melko pikaisesti. Kauniisti pakattua pakettia avatessani minua hieman harmitti, etten ostanut vauvan vaatekaappiin enempää LimoB:ta. 

Nyt vauva on kaksikuukautta vanha ja Limobasics:in vaatteet ovat olleet meillä päivittäisessä käytössä ja useissa pesuissa, enkä ole joutunut pettymään merkin laatuun. Erityisesti bodyt ovat ihanan mallisia ja sopivan kapeita hoikalle vauvalle ja kaivan usein kaikkien muiden bodyjen seasta juuri nämä Limo-bodyt.

Toinen bodyista on jo pieni. Ehkä olisi aika tehdä uusi tilaus LimoBasics:ille.

Ps. Tämä oli puhdasta ihastusta vaatemerkkiä kohtaan. Ei maksettua mainontaa.

Alku

Olen tosi hyvä aloittamaan blogeja. Olen aloittanut niitä todennäköisesti enemmän kuin kahden käden sormilla olisi laskettavissa. Tykkään myös blogata, ainakin välillä. Yksi blogeistani sai jo ihan oikeasti lukijoita ja minulla oli muutamia blogikavereitakin, mutta sitten kyllästyin. Alkuja ja loppuja on kertynyt blogielämäni ajalle jo useita. Tämä on taas yksi uusi alku.

Blogini on tarina elämäni siksakista. Kolmen lapsen äitinä, opiskelijana ja uusista asioista nopeasti innostuvana elämäni ommel on välillä hyvin tiheästi tikattua siksakkia. Välillä tikki pomppii tai harppoo ja välillä mennään suoraa ommelta.

Päätin viime viikonloppuna, että uusi mottoni on DREAM BIG. Nautin unelmoimisesta ja haluan aina uskaltaa unelmoida. Olen myös päässyt elämässäni todistamaan jo useamman unelman toteutumista. Tässä blogissa siis myös unelmoidaan isosti, pienistä ja suurista asioista

Tervetuloa mukaan matkalleni ja uuteen blogiini.

-Susu